Etätyö haastaa yksilöllisen johtamisen – tunnemmeko työntekijämme ja työn todelliset vaatimukset?
Etätyön johtamisesta, työntekijöiden valvonnasta ja luottamuksesta keskustellaan jälleen vilkkaasti.
Mutta olemmeko keskittyneet liikaa siihen, miten työtä seurataan, ja liian vähän siihen, miten ihmiset työskentelevät ja millaisia vaatimuksia työ heille asettaa?
Etä- ja hybridityö ovat muuttaneet johtamista. Kun työntekijät eivät työskentele samassa paikassa, työn etenemisen seuranta, vuorovaikutus ja luottamuksen rakentaminen edellyttävät uudenlaisia toimintatapoja. Mielestäni keskustelussa on kuitenkin jäänyt liian vähälle huomiolle yksi olennainen kysymys: Miten voimme johtaa ihmisiä yksilöllisesti, jos emme tunne heidän työskentelytapojaan ja itse työn todellisia vaatimuksia?
Voiko lisääntyvä valvonta heikentää motivaatiota?
Lehtivuoren, Kallion ja Aunon (2026) tutkimuksessa tarkasteltiin etätyön valvonnan yhteyttä asiantuntijoiden motivaatioon. Tutkimukseen osallistui 231 henkilöä kymmenestä suomalaisesta asiantuntijaorganisaatiosta.
Tulokset osoittivat, että valvonnan aiheuttama paine oli yhteydessä heikompaan sisäiseen motivaatioon sekä työn tavoitteiden henkilökohtaisen merkityksellisyyden varaan rakentuvaan motivaatioon.
Kiinnostavaa oli myös se, että vaikka esihenkilön osoittama luottamus oli myönteisesti yhteydessä sisäiseen motivaatioon, se ei tutkimuksessa lieventänyt valvonnan aiheuttaman paineen kielteisiä yhteyksiä.
Tämä herättää kysymyksen: voiko organisaatio omilla valvontakäytännöillään heikentää juuri sitä oma-aloitteisuutta ja motivaatiota, jota se työntekijöiltään odottaa?
Kyse ei ole siitä, etteikö työtä pitäisi johtaa ja sen tuloksia seurata. Olennaista on, miten se tehdään.
Yksi johtamistapa ei sovi kaikille
Tutkimuksessa nostetaan esille myös yksilöllisten erojen merkitys. Kaikki työntekijät eivät koe valvontaa ja ohjausta samalla tavalla.
Toinen arvostaa itsenäisyyttä ja mahdollisuutta suunnitella omaa työtään. Toinen hyötyy selkeistä rakenteista, säännöllisestä vuorovaikutuksesta ja ennakoitavista toimintatavoista.
Työskentelytavoissa on eroja myös esimerkiksi päätöksenteossa, tiedonkäsittelyssä, keskittymisessä ja yhteistyössä.
Silti työpaikoilla saatetaan soveltaa samoja johtamisen käytäntöjä kaikkiin.
Oikeudenmukainen johtaminen ei välttämättä tarkoita samanlaista johtamista kaikille.
Yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalla tarvitaan ymmärrystä yksilöllisistä vahvuuksista ja tuen tarpeista. Kuinka hyvin esihenkilöt lopulta tuntevat työntekijöidensä erilaiset työskentelytavat?
Entä tunnemmeko itse työn vaatimukset?
Yksilöllinen johtaminen ei ole pelkästään ihmisten tuntemista. Yhtä tärkeää on ymmärtää, mitä työ heiltä edellyttää. Työelämässä puhutaan paljon kiireestä, keskeytyksistä, kuormituksesta ja työn hallinnan tunteesta. Mutta kuinka usein tarkastelemme järjestelmällisesti itse työtehtäviä?
Millaista keskittymistä, itsenäistä päätöksentekoa, vuorovaikutusta tai muutoksiin sopeutumista työ edellyttää?
Sama työtehtävä voi olla yhdelle työntekijälle luonteva ja motivoiva, toiselle kuormittava.
Jos emme tunnista työn vaatimuksia, voimme helposti etsiä ratkaisua väärästä paikasta.
Entä jos haaste ei olekaan työntekijän motivaatiossa tai osaamisessa, vaan tavassa, jolla työ on organisoitu?
Ymmärrystä voidaan lisätä myös käytännön menetelmillä
Johtamisen tueksi tarvitaan muutakin kuin henkilöstökyselyitä, suoritusmittareita ja hyviä aikomuksia.
Esimerkiksi WSA™-työtyylianalyysi auttaa tunnistamaan yksilöllisiä työskentelytapoja ja vuorovaikutukseen liittyviä tarpeita. Melba-menetelmällä voidaan puolestaan tarkastella työn psykososiaalisia avainpätevyysvaatimuksia ja niiden yhteensopivuutta yksilön valmiuksien kanssa.
Menetelmät eivät korvaa työntekijän kanssa käytävää keskustelua tai työpaikan psykososiaalisten kuormitustekijöiden arviointia. Ne voivat kuitenkin tuoda lisää tietoa yhteisen ymmärryksen rakentamiseen.
Kun tunnemme paremmin sekä ihmisen että työn, voimme myös tarkastella työn organisointia uudella tavalla.
RATKO®-työn muotoilussa työtehtäviä tunnistetaan, pilkotaan ja järjestetään yhdessä työyhteisön kanssa. Näin voidaan löytää ratkaisuja, jotka tukevat työn sujuvuutta, osaamisen hyödyntämistä ja työntekijöiden onnistumista.
Aina ei siis tarvitse muuttaa ihmistä tai lisätä valvontaa. Joskus kannattaa muuttaa työtä.
Etätyön johtamisessa kysytään usein, miten varmistamme, että työntekijä tekee työnsä.
Voisimmeko kysyä nykyistä useammin, miten varmistamme, että työntekijällä on mahdollisimman hyvät edellytykset onnistua työssään?
Työn seurannalle, tavoitteille ja yhteisille pelisäännöille on paikkansa. Mutta niiden rinnalla tarvitaan ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta, työn vaatimuksista ja työn organisoinnista.
Vastuu ei myöskään ole yksin esihenkilöllä. Organisaation johtamiskäytäntöjen pitäisi tukea sitä luottamusta ja yksilöllisyyttä, jota esihenkilötyössä tavoitellaan.
Emme voi johtaa ihmisiä yksilöllisesti, ellemme tunne heidän työskentelytapojaan. Emmekä voi johtaa työn kuormitusta tarkoituksenmukaisesti, ellemme tunne itse työn vaatimuksia.
Ehkä tulevaisuuden johtamisessa tärkeintä ei olekaan lisätä työntekijöiden valvontaa, vaan lisätä ymmärrystä ihmisistä, työstä ja niiden yhteensovittamisesta.
Mitä ajattelet?
Onko etä- ja hybridityön johtamisessa keskitytty liikaa valvontaan ja liian vähän yksilöllisiin työskentelytapoihin ja työn organisointiin?
Entä miten teidän työpaikallanne huomioidaan ihmisten erilaiset tavat tehdä työtä?
Lähde:
Lehtivuori, A., Kallio, T. J. & Auno, H. (2026). Asiantuntijoiden valvonta etätyössä: motivationaalisten seurausten tarkastelua itsemääräämisteorian näkökulmasta. Hallinnon Tutkimus 45(1).
https://doi.org/10.37450/ht.162916
Aiheeseen liittyvät aikaisemmat kirjoitukseni:
- Luo työpaikka, jossa kaikki kukoistavat: panosta yksilöiden ja tiimien työhyvinvointiin ja johtamiseen! (1.3.2024)
- Työpahoinvointi tulee kalliiksi – mutta siihen voi vaikuttaa! (2.6.2025)
TYÖNAIKA Oy | www.tyonaika.fi
